Taattoni maja

1. Ei tämän pojan koti suurempi ollut
kuin kartanon koiran koppi
Vaan se oli mulle niin hellä ja nätti
ja ainoa rauhan soppi

2. Taattoni maja oli matala ja pieni
ja porrasta siin oli kaksi
Kun läksin mä taattoni porraspuilta
maailman kulkijaksi

3. Taattoni majan raitilla kasvoi
kaksi pihlajapuuta
Niiden juurilla istuin mä illat pitkät
ja katselin kaunista kuuta

4. Kun annansilmä ja auringonkukka
se ikkunalaudalla kukki
Hämöhekkinä hiljaa se hyrähteli
tuo äitini vanha rukki

5. Mun hyljätty äitini rukkinsa ääressä
kehräili pitkät illat
ja kyynelet ne poskilta vierähteli
jotka kasteli vieraat villat

6. Kun kuusi oli lastansa kuolema vienee
ja huolimpa on turvana heille
Ja muisteli sortuuko poikansa tumma
noille maailman markkinateille

7. Sitten minä kuulin sen kuiskaavan äänen
noitten Atlannin aaltojen yli
:,: Että kotona on kylmennyt kulkuripojalla
tuo hyljätyn äidin syli :,:

Loo autoriks Hiski Salomaa – soome väljarändajast helilooja. Ta salvestas USA-s aastail 1927 – 1931 terve hulga omaloomingut, mis said populaarseteks nii soomlaste hulgas USA-s kui kodumaal. 1990-ndate algul sai Viljandi noorte rahvamuusikute seas väga populaarseks Sibeliuse Akadeemia ans. nimega “Koinurit”, kes esitasid ka Hiski Salomaa laule. Talvo Pabuti tõlkes oleme “Koinurite” lugudest juba eestindanud nt. “Lääne hulkur Jukka”, “Lenda lindu”, “Hüva õhtut”. Käesoleva loo jätsime sedapuhku tõlkimata ja tervitame sellega meie soome sõpru 🙂